25.11.2010

"Voi ei! teinkö mä oikeesti noin?" - Hermostuneisuuden vaikutuksia

Pidin jokin aika sitten koulutusta työhaastatteluista. Puhuimme päivän aikana paljon muustakin työelämään liittyvästä, myös hermostuneisuudesta. Hermostuneisuus on yleensä olennainen osa työhaastattelua. Pieni hermostuneisuus on hyvä asia, se tekee sinut valppaammaksi ja näytät myös haastattelijan silmissä siltä, että olet tosissasi ja haastattelu on sinulle tärkeä. Hermostuneisuutta on hyvä opetella hallitsemaan, ja erityisesti sen aiheuttamia eleitä ja tekoja.

Kun hermostumme, käytämme usein paljon ns. paikaltaansiirtämiseleitä sekä lohduttamiseleitä. Paikaltaansiirtämiseleet ovat mm. vaatteiden ryppyjen hermostunutta suoristamista, nukan keräämistä vaatteista tai hiusten jatkuvaa korjailua. Lohduttamiseleet ovat kaikki eleitä, joiden avulla kosketamme itseämme rauhoittaaksemme itsemme. Erityisesti naiset saattavat laskea käden rintakehälleen ja joko pitää sen siinä tai taputtaa itseään, aivan kuin sanoen "kyllä se siitä, selviät tästä, ota ihan rauhassa". Joku saattaa räplätä kaulakoruaan, toinen pureskella kynsiään tai kynäänsä. Lisäksi hermostuessa kehossamme on energiaa, jota haluamme purkaa. Tämä tulee usein esiin jalan naputtamisena lattiaan tai sen hetkuttamisena, pöydän pinnan naputtamista sormenpäillä tai kynsillä. Lisäksi on lukematon määrä muita eleitä, paljon näkyvämpiä ja huomiota herättävämpiä kuin nämä.

Kurssilla eräs osallistuja kertoi esimiehestä, jota kaikki alaiset vihasivat. Mies oli todella inhottava tyyppi. Eräänä päivänä hän piti esitelmää alaisilleen jostain työtehtäviin liittyvästä asiasta. Hän innostui hermostuksissaan havainnollistamaan asiaa ja otti tussin käyttöön. Tussilla hän sitten kävi piirtelemässä viivoja ja merkkejä valkokankaalle, jolle projektori diaa heijasti! Saman esityksen aikana hänellä oli tapana puristaa tussi nyrkkiinsä ja tussin päällä naputella leukaansa. Jossain vaiheessa hän unohti laittaa korkin takaisin paikalleen ja naputteli sitten mustia läikkiä leukansa täyteen!

Toisella luennolla kuulin saman tyyppisen esimerkin. Innostunut myyntiesittelijä heijasti kodissa seinälle projektorilla tietoa tuotteesta. Yleisö oli myös innostunutta, joten esittelijä muuttui yhä innostuneemmaksi ja epähuomioissaan piirteli tussilla olohuoneen tapettiin havainnollistaessaan diojensa sisältöä. Kukaan ei asiaa huomannut ennen kuin projektori sammutettiin.

Tai kolmas esimerkki. Morsiuskimppu häissä. Suuri osa morsiamista on todella hermostunut kävellessään alttarille ja joskus myös kävellessään takaisin alttarilta. Morsiuskimput tehdään usein niin, että niitä pitäisi pitää noin suunnilleen vyötärön korkeudeulla, erityisesti sellaiset, joista roikkuu jotain koristetta tai kukkaa alaspäin. Kuinka monen morsiamen olet nähnyt pitävän kimppua rintakehän korkeudella? Itse olen ainakin nähnyt suurimman osan tekevän niin. Nostamme hermostuksissamme kätemme suojaamaan rintakehäämme ja kukkakimppu kädessä vielä lisää tätä suojausta.

Me emme välttämättä huomaa, miten räpläämme takinlievettä, vedämme hiuksia päästämme, tökimme tussilla leukaamme, naputamme katkeamatta kuulakärkikynää, selvitämme kurkkuamme, käytämme samaa täytesanaa 100 kertaa tunnissa, työnnämme karttakeppiä varpaidemme väliin tai kaivamme korvaamme. Energiamme keskittyy hermostuneisuuden hallitsemiseen ja oudosta ja pelottavasti tilanteesta selviytymiseen, emmekä keskity ollenkaan siihen, miten käyttäydymme.

On hyvä harjoitella esiintymistä tai muita hermostuttavia tilanteita, jos ei muuten kuin mielikuvissa. Käy läpi päässäsi tilannetta jos käytännön kokemusta ei vielä ole. Mieti erilaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, mitä voi tapahtua. Kun olet sitten itse tilanteessa, aivosi on jo kokenut sen aikaisemmin ja saatat huomata hermostuneisuutesi vähentyneen. Kun pystyt hallitsemaan hermostuneisuuttasi, voit myös hallita käyttäytymistäsi ja toimiasi. Joskus hermostuneisuuden yllättäessä, riko tunnelinäkö, sekä kirjaimellisesti että henkisesti. Jos koet tunnelinäköä, käännä päätäsi katsoaksesi ympärillesi. Pysäytä itsesi huomioimaan mitä teet sillä hetkellä, ole hetki hiljaa, pysähdy kuuntelemaan kehoasi ja luo katse käsiisi ja jalkoihisi. Mitä ne tekevät? Myös innostuessa on hyvä pysähtyä. Emme huomaa ajan kulkua tai teemme jotain erikoista, kuten piirrämme tapettiin. Kuulijat kuitenkin tarvitsevat tauon, vaikka olisivatkin innostuneita. Tauko, vaikka se kestäisi vain muutaman sekunnin, antaa aivoille aikaa prosessoida näkemäämme ja kuulemaamme.

Kuvat: http://blog.itechtalk.com/2010/how-to-avoid-being-nervous/ ja http://www.havredegracethemeetingplace.com/weddings.html ja http://family.webshots.com/photo/1234804830049541616dagVZr

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti